Opin, että Moldovassa kaikki on korruption läpitunkemaa. Kaupunkitila pääkaupunki Chisinaussa on äärimmäisen kaupallistunutta, ränsistynyttä, ja asukkaiden luottamus sen muutoksen ennakoitavuuteen on jatkuvalla koetuksella. Oberliht-taidejärjestön vetäjä Vladimir Us sanoi vuosi sitten tavatessamme, että Moldovassa ei ole julkista tilaa.
Siksi oli kiva nähdä millaisia hankkeita Oberliht oli pystynyt Chisinaussa toteuttamaan vähillä resursseillaan. Hanketuottaja ja antropologi Anfisa Voitenco kierrätti meitä muun muassa leikkipuistossa, jonka Oberliht oli perustanut kymmenen vuotta sitten ja jonka kunnosta se huolehti nyttemmin jo aikuistuneiden naapuruston asukkaiden (entisten leikkijöiden) kanssa. Tienoolle oli noussut uusia asuintaloja, joiden asuntojen hintoja tämä vallattu kaupunkitila oli onnistunut jo nostamaan. Lisäksi kortteli oli ilmeisesti virallisesti kaavoitettu leveäksi kaupunkibulevardiksi (prospekt) jonka rakentamisen uhkaa pientalojen asukkaat joutuivat pelkäämään. Puisto oli kuitenkin saanut jonkinlaisen semivirallisen statuksen myös kaavoittajien silmissä, mikä jarrutti gryndereiden haaveita.
Ajattelin, että Anfisan esittelemä asukaspuisto oli kuin käänteinen Manhattanin Skyline: pre-industriaalinen kaupunkitila, joka loi viihtyisyyttä käyttäjilleen. Potentiaalin toteutumattomuus voi olla äärettömän tärkeää tilan mielekkyyden ja käytettävyyden kannalta.
Muista Oberlihtin projekteista näimme mm. keskelle laitonta parkkipaikkaa pystytetyn betonisen kaupunkiyksiön, joka toimi eräänlaisena taidelaiturina. Joimme myös teetä Art Labyrint -nimisessä kulttuurikeskuksessa, jossa moldovalais-afrikkalainen bändi viritteli soittimiaan.
