Aina välillä kuulee puhuttavan menetetyistä vuosikymmenistä, eli ajanjaksoista jolloin menestyksen mahdollisuudet olivat tarjolla, mutta niitä ei osattu käyttää. 2010-luku näyttää lopullaan sellaiselta. Finanssikriisin jälkeisellä vuosikymmenellä keskuspankit ovat syytäneet talouteen rahaa ennätysmäisiä määriä. Luoton lisääminen talouteen on tuottanut matelevaa, kansantalouksia ja rahalaitoksia juuri ja juuri pinnalla pitävää talouskasvua. Entä jos nuo tähtitieteelliset voimavarat olisi käytetty ekologiseen jälleenrakentamiseen ja ilmastonmuutoksen torjumiseen? En tiedä, ehkä emme nyt olisi tilanteessa, jossa kiihtyvää ilmastonmuutosta koskevaa keskustelua säestää yhä kasvava paniikki jatkuvasti kasvavista hiilipäästöistä, vuosi vuodelta vakavoituvista IPCC-raporteista, lajikadosta jne. jne. Talouskasvua on vuosikymmenen ajan (ja ties kuinka paljon kauemminkin) tuotettu elämään itseensä kohdistetulla velanotolla. Tämä on aikamme nekropolitiikkaa ja erittäin hyvä esimerkki siitä miten ilmastonmuutos on köyhiä vastaan suunnattu joukkotuhoase.
Nyt taloudellinen taantuma tekee taas kerran seuraa henkiselle lamaannukselle ja velka on erääntynyt aikapäiviä sitten. Sykli kiihtyy, tulevaisuudessa ei puhuta enää menetetyistä vuosikymmenistä.
Kävimme valmistelemassa palstaa talvi- ja kevätkuntoon. Tämä oli menetetty satokausi kaikkien työ- ja perhekiireiden takia. Lisäksi suuri osa pelastuneesta sadosta varastettiin, jopa perunat maasta! Huonoja uutisia kuuluu myös Korson Oma pelto -osuuskunnasta, joka on talousvaikeuksissa. Tilanne alkaa vaikuttaa jo ruokahuoltoomme. Mutta maanviljelys on joka tapauksessa tulevaisuutta.
Minua pyydettiin töihin erään kasvuyrityksen viestintään. Tuotto- ja kasvuodotukset ovat kovat! Miten suhtautua tällaiseen eri maailmoiden törmäämiseen? Ketä uskoa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti