Pari vuotta sitten minulle tuli tarve hankkia uusi tietokone. Vanha vuoden 2009 Macbook Pro:ni alkoi vedellä aivan viimeisiään ja olin vuosia tullut toimeen enimmäkseen työläppärilläni, joka ei tuntunut omalta. Minulle tuli myös tarve opetella tietokoneen käyttöä vähän pintaa syvemmältä.
Tarpeeseen hankkia uusia laitteita liittyi konsumerismin lisäksi myös havahtuminen siihen, että en omista juuri mitään omia työkalujani parin vasaran ja porakoneen lisäksi (sirppikin puuttuu). Työssäni tarvitsemani tietokoneet ja ohjelmistot, äänityslaitteet, tekoälysovellukset, kaikki olivat työnantajani omistamia. Entä jos saisin joskus potkut tai alkaisin freelanceriksi? (Pelko ei osoittautunut aivan aiheettomaksi, sillä työpaikkani muutosneuvottelut alkoivat hieman myöhemmin.) Päätin, että tarvitsen ainakin oman koneen, myöhemmin myös studion.
Ajattelin, että voisin samalla siirtyä pois Microsoftin ja Applen kalliista ja monilla tavoilla paskeentuvista ohjelmistoista ja kokeilla Linux-käyttöjärjestelmää. Ostin käytetyn yrityskoneen ja katsoin pari-kolme Youtube-videota Linuxin asentamisesta. Päädyin Linux Mint -jakeluun. Väläytin käyttiksen vanhalle muistitikulle ja yhden rikkinäisen tikun jälkeen onnistuin toisella yrityksellä. Helppoa! Mielestäni helpompaa kuin mikään vastaava homma muilla käyttöjärjestelmillä.
Lyhyen Mintin kokeilun jälkeen päädyin asentamaan koneelleni kuitenkin Ubuntu-jakelun. Se tuntui aavistuksen helpommalta ymmärtää ja jotenkin lähestyttävämmältä. Asentaminen ja käyttöönotto olivat taas todella helppoja.
Linuxin kautta on pääsy laajaan joukkoon ilmaisia avoimen lähdekoodin ohjelmistoja, jotka korvaavat ansiokkaasti maksullisia ohjelmistoja. Olen opetellut kuvan ja videoiden käsittelyä. Minulle tutumpi äänen editoiminen onnistuu myös.
Olen yrittänyt vuosien varrella päästä eroon suurten tietotekniikkajättien ohjelmistoista. Se ei ole ollut kovin helppoa, koska olen töissä täysin sidottu Googlen ja Microsoftin tuotteisiin. Olen kuitenkin tottunut käyttämään Duckduckgo-selainta ja -hakukonetta sekä kiinnittämään huomiota käyttäjätietojeni jakamiseen. Vuosia sitten asensin vanhaan kännykkääni jopa Lineage-käyttöjärjestelmän, mikä oli huonoilla tietoteknisillä taidoillani hämmästyttävä kokemys. Tällä kertaa Linuxin asentaminen oli kaikessa yksinkertaisuudessaan voimaannuttava kokemus. Ei tarvitsekaan olla ammattilainen osatakseen käyttää Linuxia.
Liitin tietokoneeseen mikserin, jonka kautta pystyn käyttämään muutamia äänilaitteita. Pienen kotistudion rakentaminen on vielä kesken (olen tosi hidas asioiden viimeistelyssä), mutta homma etenee.
Olen vähitellen päässyt yli muutamista pienistä ongelmista. Steamin käyttämisessä oli joitain hankaluuksia ennen kuin onnistuin valitsemaan vanhalle grafiikkakortilleni toimivat ajurit. Joissain lasten kanssa kokeilemissamme peleissä on ollut pieniä bugeja, joita paremmat käyttäjät osaisivat varmaan korjatakin, mutta suurimmaksi osaksi pelaaminen on toiminut aika hyvin. Minecraft toimii oman sovelluksensa kautta.
Pienten tietoteknisten ongelmien ratkaiseminen on kannustanut minua opettelemaan tietskarihommia vähän pinnankin alta. Olen opiskellut huvikseni bash-komentoja, asennellut ohjelmia ja tutkaillut asioita. Vaikka en varsinaisesti osaa tehdä mitään, mitä en aiemminkaan olisi osannut, tietokone alkaa tuntua jo tutummalta. Pelkkä tiedostojen järjestäminen tuntuu kivalta.
Työkalujen haltuunottoprojektini on viimein johtanut myös siihen, että luovuin kaikista perinteisistä sosiaalisen median tileistäni (poliittinen tilanne vaikutti). Signal-viestipalvelua olen käyttänyt jo vuosia. Jonkin aikaa sitten perustin tilin Mastodoniin, jonka käyttäminen on ollut aika hauskaa. Mastodonin luoma algoritmiton syöte on vaatinut vähän opettelemista, mutta siinä on samalla sellaista nuoruuteni internetin uuden löytämisen iloa, joka on ollut hakusessa.
Minulla on vielä Google-tili ja tämä blogialusta. Aion jatkaa niiden käyttämistä helppouden vuoksi. Samalla ajattelen, että mikään nykyisessä tietoteknisessä maailmassa ei ole aivan välttämätöntä. Vaikka nykyinen tietoyhteiskunta tuntuu monessa kohtaa vaihtoehdottomalta, Metan, Googlen tai Microsoftin ohjelmistoja ei oikeasti tarvitse käyttää jos ei halua. Tai niitä voi käyttää omilla tavoilla. Vaihtoehtoja löytyy. Tämä pitäisi muistaa muillakin elämänalueilla.
Työvälineet työläisen omistuksessa ei ole nykyisessä maailmassa missään nimessä vallankumouksellinen ajatus. Luokkasubjektius rakentuu harvoin pelkän vasaran tai tietokoneen käyttöjärjestelmän ympärille, työläisen toimijuus mitataan ihan muilla alueilla. Mutta on tällä prosessilla ollut jonkinlainen voimauttava vaikutus ainakin minulle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti